Hän oli kauniimpi kuin kukaan. Hän oli kalpeampi kuin kukaan muu. Hänellä oli pidemmät ripset kuin kellään muulla. Hänellä oli syvimmät siniset silmät, kenellekään ei ollut syvempiä tai vaaleampia. Hänellä oli kaikkea, mitä toivoa saattoi. Rahaa, huvila, koira. Poikaystäviä tuli ja meni. Mutta silti hän oli onneton, voi tyttörukka.
Neiti käveli selkä suorana alas portaita, hymyili lempeästi hovimestarille ja istahti yksinäiselle aamiaiselleen. Hento pyyhkäisy poskelle ja hän otti pieneen käteensä hopeisen haarukan. Haarukalla hän kalasti lautaseltaan viinirypäleen, elegantisti. Valkoiset käsineet koristivat muutenkin vaaleita käsivarsia aina kyynärpäähän asti. Puhvi-hihat valkoisessa mekossa. Korsetti puristi niin pientä naista pienemmäksi. Muutama narri heilui hetken hänen edessään, kunnes hän ikävystyneenä ne hätisti pois.
Neiti lopetti aamiaisensa ja kopisteli koroillansa ja pitkässä mekossaan keskelle puutarhaa, suihkulähteen reunalle. Ikävystyneenä neitokainen katseli lintujen, kauniiden ja pienten lintujen lentämistä. Jonkun matalat korot kopisivat ohi. Lyhyt hame, palvelusväkeä. Neiti katsoi naisen perään, yhtäkkiä tuniten olonsa haikeasti. Palvelustyttö oli laiha, mutta silti naisellinen. Hänen tummanruskeat hiuksensa olivat kireällä nutturalla, jota ympäröi valkoinen pitsinauha. Suuri rusetti piti essua mustan ja yksinkertaisen mekon päällä. Neiti ei ollut ennen nähnyt tyttöä. Palvelustyttö pysähtyi, luultavasti tuntien hänen katseensa selässään. Kopkop, matalat korot sanoivat palvelustytön lähestyessä. Kohteliaasti hän kysyi: ”Neiti, tarvitsetteko Te jotain?”
Neiti katsoi palvelustyttöä hellästi kasvoihin. Hän nousi seisomaan, ja katsoi nyt palvelustyttöä alaspäin, mutta vain hieman. ”Jos viitsisitte tulla käymään kamarissani, minulla on teille asiaa”, neiti kuiskasi, lähtien sitten kävelemään, hitaasti ja hiljaa kohti suuria lasisia, täydellisiä ovia.
Palvelustyttö astui ihmeissään korkeakattoiseen luonnonvalon valaisemaan vaaleaan huoneiseen. Mielessään palvelustyttö mietti paikkaa täydelliseksi, eikä voinut ymmärtää, kuinka neiti oli niin onneton. ”Mitä Te halusitte, neiti?”
Neiti hipaisi sormellaan palvelustytön poskea. Palvelustyttö näytti pelästyneeltä, kaikkosi askeleen taaksepäin. Neiti tuli perässä. Nyt hipaisu kohdistui kaulalle. Palvelustyttö kääntyi ympäri, lähteäkseen pois. Neiti tarttui rusetista kiinni. Palvelustyttö otti askeleen ja rusetti avautui. Essu putosi äännähtämättäkään lattialle. Palvelustyttö pysähtyi katsomaan neidin silmiin. Täydellisen syvät ja vaaleansiniset silmät. Täynnä onnettumudeen paloa. Toivon vilke pilkahti neidin silmissä. Neidin kädet kietoutuivat palvelustytön ympärille, hitaasti ja varmasti.Hän painoi täydelliset, punaiset huulensa palvelustytön huulille.
~~
He makasivat vierekkäin, alasti neidin pehmoisen peiton alla. Neiti katsoi hymyillen palvelustyttöä, eikä vieläkään tiennyt tytön nimeä. ”Sinä olet kaunis. Tämä on kaunista. Meidän rakkaus”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti