Huomenna minä nousen,
syvyydestä.
Huomenna minä,
rakastun uudestaan.
Vielä huomenna,
nostan itseni pintaakin korkeammalle.
Kuitenkin päiväni kuluivat. Istuin piilossa, peloissani, peiton alla. Uskottelin itselleni rakastuvani vielä uudelleen. Kyllä minä vielä korjaisin rikkinäisen sydämeni.
Silti,
istun vieläkin,
unelmissani.
Vaaleanpunaisessa pilvessä,
haavemaailmassa.
Kuolevana,
katoavana.
Vielä kerran uskottelen,
itselleni,
"Huominen on laaja käsite"
Nää kuvat ei sitten liittyneet millään tavalla koko tekstiin, hups. Mut siis Niilo eksyi meille tossa sunnuntaina, ja jotenkin olin hieman väsynyt ja oli tylsää, joten kirjottelin sen kädet täyteen sitten kaikkia totuuksia. Tos on vain pieni osa niistä kirjotuksista, mutta en jaksanut ottaa muista kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti