Morning love.

Katsoin sinua hymyillen, kun nukkuville kasvoillesi lankesivat ensimmäiset auringonsäteet. Olin kietoutunut osaksi yhteiseen peittoomme, ja kurotin lattialta äänettä vaatteitani. Mustien alusvaatteiden lisäksi sinun sininen paitasi eksyi päälleni. Olin runsaasti sinua pienempi, joten hukuin siihen.

Kun silitin kullanhohtoisia suortuviasi, avasit syvänmeren väriset silmäsi. Niiden väri toi aina mieleeni tuman veden, ei sellaista turkoosia etelän merivettä, vaan tummaa, kuin kylmää jäävettä. Pystyin eksymään silmiisi useasti päivän aikana, hukuttauduin niihin. Punertavat huulesi kaartuivat hennosti ylöspäin, ja suutelin sinua nopeasti.

Painauduin tiukasti kiinni kainaloosi, se oli turvapaikkani, sitä ei kohtalo saanut viedä minulta. Se saisi viedä rahat, talonkin, mutta tämä oli se paikka, asia, joka oli minulle oikeast tärkeä. Ei seksin, ei fyysisen puolen takia. Vaan henkisen, sillä olit osoittanut minulle, että sielunkumppanit ovat todellisia. Että se oikea on olemassa. Eikä sitä pidä etsiä, vaan se kävelee sinua vastaan.

Juokse paljain jaloin kesäsateeseen.

Hän juoksee, tuolla, niityllä. Haalistuneessa kukkamekossaan hän juoksee, balettitanssijan askelin. Valaiseva hymy kasvoillaan. Se hymy vain levenee entisestään, kun melkein pilvettömällä taivaalta putoaa sadepisaroita. Taivaan rannalle piirtyy haalea sateenkaari. Vaikka hänen vaaleita paljaita jalkoja särkeekin, paleltaa, hän jatkaa kaunista tanssiaan aamussa. Tanssia täynnä iloa, elämänhalua. Tanssia täynnä intohimoa, rakkautta. Se tanssi on hellää, koskettavaa. Se saa sydämen pysähtymään, tuijottamaan. Se saa leuan loksahtamaan.

Tuuli tarttuu kiinni mekkoon, tuuli yhtyy taidokkaaseen tanssiin, jossa ei ollut koreografiaa. Se tuli suoraan sydämestä.

Tanssiessaan hän tunsi olevansa vapaa, tunsi lentävänsä kuin perhonen. Tyttö avasi tiukan kalanruotolettinsä, ja niin ruskeat hiukset yhtyivät tanssiin.

Se tanssi päättyi halittuun polvilleen kaatumiseen. Tyttö katosi korkean heinän sekaan. Poskelle vierähti suolainen kyynel, joka sekoittui sadeveteen. Se oli ilon, onnen kyyne. Häntä eivät haitanneet mutaiset jalat, likainen mekko tai kastuneet hiukset. Tämä oli kaunista. Hänen oma maailmansa. Tanssi, sade, aamu, kukkamekko, vapaus. Tämä oli raskasta, tärkeää, ennen kaikkea omaa.

my other blog.

meetmeatyourworst.blogspot.com

In the shadows.

 Me kätkeydytään varjoihin, vaikka halutaan loistaa parrasvaloissa, niiden keskellä. Me hukutaudutaan murheisiin pimeyden varjoissa, mutta me halutaan olla onnellisia, valoissa ja lämmössä. Me kerrotaan toisten murheita, jotka he haluavat piilottaa varjoihin, mutta itse pidetään paljon asioita poissa valon tieltä. Me uskotellaan lapselle, ettei pimeässä ole mitään pelättävää, vaikka sisimmässämmme me pelätään itsekin.

 Me sytytetään lamppu, kynttilä, jotta me voidaan karkoittaa pimeys, vaikka osa siitä asuu sisällämme. Me puhutaan kuinka muut ovat pahoja, mutta entä omat tekomme?

 Me haukutaan, huudetaan, kidutetaan, raivotaan, tuhotaan. Minkä takia? Itsemme, emme muiden, vaikka me uskotellaan niin itsellemme. Me tehdään tämä muiden vuoksi, eikö niin.

Ihminen on omituinen eläin.

i wish that it would be summer.

Katso kuinka se juoksee,
innoissaan,
ja onnellisena.

Kuinka sen kieli roikkuu ulkona,
kun se läähättää kuumuuttaan.
Kuinka se näkee kiiltävän sinisen värin,
kuinka sen silmissä välkähtää.
Innostus.

Kuinka se nopeuttaa rennon hölkkänsä juoksuksi,
ja kirmaa lempeän veden syleilyyn.
Kuinka se antaa rauhallisesti aaltojen koskettaa,
kuinka se nauttii niiden lempeästä halauksesta.

Katso kuinka koiran turkki muuttuu märäksi,
ja painavaksi,
se ei anna sen häiritä.

Kuinka se palaa luokseni,
ja tökkäisee kättäni lempeästi.
Kuin kiitokseksi.

The girl with magical music.

Hän istui, koko koulun edessä,
mustat kajaalit silmissään,
mustiksi maalatut huulet tiukasti yhteenpuristettuina.
Mustassa hupparissaan,
mustissa farkuissaan.

Hitaasti hän alkoi soittaa,
hennosti, selloa,
mutta ääni oli iskevä.
Surumielinen, synkkä.

Melodia karkoitti kaiken ilon salista,
pakotti jokaisen kuuntelemaan.
Se paotti ajattelemaan,
itseään,
ja muita.

Sali istui täysin hiljaa,
osa silmät kiinni,
nauttien.
Osa tuijottaen,
järkyttyneenä, yllättyneenä.

Ja kun esitys loppui, verhoista kiitti pieni, valkoinen hiiri.

Kukaan ei taputtanut.
Ilman ääniä, ilman kumarrusta,
hän poistui lavalta.
Hymyillen salaa.

Happy B-day darling.

Sinä olet tärkeä,
sinussa on sitä jotain.
Sinä näytit, että sielunkumppanit ovat totta.
Sinuun minä olen kasvanut kiinni.

Sait minut ulos kuorestani,
sinä huolehdit minusta.
Sinä välität ja näytät sen.
Sinä olet suloinen, hassu, ihana.
Sinulle haluan näyttää tunteeni.
Sinä olet osa elämääni, suuri sellainen.

Olet minun koko maailmani,
sinä olet minun.
Sinä olet rakas.

I will win.

Vielä jonakin päivänä,
minä näytän teille.
Nauran teille päin naamaa,
tallaan teidät niin kuin te tallasitte minut.
Niin kuin te hakkasitte minut maanrakoon,
yrittäen saada minut luopumaan.

Minä näytän teille,
vielä jonain päivänä saan nauraa teille.
Kun minä toteutan unelmaani,
jonka te yrittitte tallata.
Unelmaani, joka on minulle tärkeä,
ja josta en luovu.
Ikinä.

Teidän yrityksenne lannistaa minua,
vain vahvistavat.
Koska jonain päivänä,
se on totta.
Koska jonain päivänä,
näytä teille,
että te olitte väärässä.