Happy New Year, my dears ! :))

Viva La Vida

Me makasimme sängylläsi. Hikinen rintakehäsi nousi edelleen tiheään tahtiin. Käänsit katseesi minuun, ja hymyilit. Suutelit minua niin kuin aina seksin jälkeen, se suudelma ei kaivannut mitään, niin kuin minun suudelmani. Se oli vain täynnä rakkautta, kiitollisuutta ja onnellisuutta. Hymyilin sinulle suudelman jälkeen. "Tiekkö mitä?" kysäisin hymyillen ja sormeni piirtelivät kuvioita rintakehääsi. "Mitä, enkelini?" Olit kutsunut minua enkeliksi sen jälkeen kun heräsin viereltäsi vaaleat hiukset kiharalla ja epämääräisessä sotkussa. "Sä olet helvetin kaunis kun sä nautit. Sä näytät vain niin suloiselta", kuiskasin ja näykkäisin hellästi korvaasi, jota mustat hiuksesi kutittelivat. Hiuksesi olivat kasvaneet kesästä. Huuliltasi karkasi vaivautunut nauru ja painoit minut kiinni rintaasi. Huulesi painoivat nopean suudelman otsalleni ja mutisit jotain, että minä olen kauniimpi.

Kurotin alusvaatteitani ja paitaasi lattialta, virnistin sinulle. Estit minua pukemasta rintsikoitani, mutta ei se minua haitannut. Sukelsin takaisin peiton alle ja painauduin kiinni lämpimään kylkeesi. "Muistatko sä meidän ekan kerran?" sanoit. Sanasi hellivät korviani ja kun katsahdin siniharmaisiin silmiisi, sukelsin siihen muistoon.

Ei se ollut erikoista, mutta sen jälkeinen tunne, hymysi, joka kohosi korviin, sinun sanasi - "Tätä olin odottanut vuoden". Pidit minua lähelläsi, hymysi ei laskeutunut mihinkään moneen tuntiin.

"Todellakin muistan. Ei sitä voi unohtaa", kuiskasin ja suutelin juuri siihen kohtaan, mistä vatsalihaksesi alkavat. Mahasi hetti sisäisesti kuperkeikan ja se sama, tuttu henkäisy karkasi huuliltasi.

Sormesi silittelivät selkääni ja ulkona oli pilkkopimeää, vaikka aamu oli jo käsillä. Kesäyön viimeiset auringonsäteet olivat langennee silmiisi kun aloitimme.

Kun väänsit kasvosi koiranpentumaiseen ilmeeseen, ja mutristit hieman huuliasi - anoit suudelmaa - olit syötävän suloinen. Painoin huuleni sinun huulillesi, nuolaisin alahuultasi ja kielesi alkoi taistella omani kanssa. Irrottauduin suudelmasta hymyillen. Kurottauduit suutelemaan kaulaani, siirryit poskelle, suulle, nenälle ja otsalle. Katsoit silmiini tiukasti ja suusi vääntyi hennosti söpöön hymyyn.

Kurottauduin ylitseni ja vetäisi bokserisi ja mustat collegehousut jalkaasi. Hento virnistys kohosi kasvoillesi. Me hiivimme keittiöön, ja yritin olla kikattamatta ja herättämättä kaikkia - sinun äitiäsi ja suloista pikkuveljeäsi. Istahdin haalean puunvärisen pöydän äärelle, siniselle muovituolille. Sinä yritit keittää ilman suuria ääniä itsellesi, ja laitoit teepannun vanhahkolle liedelle.

Asetit eteeni kulhon - tiesit mitä himoitsin näin aamuisin, varsinkin seksin jälkeen. Pöytään eksyi siis suklaamuroja seuralaisenaan maitopurkki. Tyytyväinen ja kiitollinen hymy levisi kasvoilleni ja pian sain teekupin eteeni. Sinun keittämäsi tee vain maistui parhaalta.

Istuit minua vastapäätä, samanalaiselle sinisille muovituolille, ruisleipä ja kahvimuki kourassasi. Katselin kun mussutit leipääsi ja hörpit kahvia, ilman paitaa, hiukset sottuisesti sekaisin - etkä olisi voinut olla yhtään seksikkäämpi, mutta silti niin suloinen. Ja sillä hetkellä kun pikkuveljesi huudahti keittiön ovelta "Sinä syöt minun muroja!" - en olisi voinut olla onnellisempi.

I'm going crazy.

 

Hän ei pelännyt. Hän ei epäillyt suojelusenkeleiden olemassaoloa. Hän oli rohkea. Hän oli upea. Kunnes hän päätti osavaansa lentää.


Ja kuoli.

If i lay here and die in your arms.

Jos kuolen tähän käsillesi, suutelisitko minua, jotta tietäisit olisinko elossa? Itkisitkö, surusta vai ikävästä? Uskaltaisitko hymyillä minulle, vielä viimeisen kerran? Yrittäisitkö elää heti, vai luovuttaisitko? Kuolisitko sinäkin, henkisesti tai fyysisesti? Rakastaisitko minua vielä ikuisesti, sisällä, syvällä sydämessäsi? Piilossa, suojellen minun muistoani. Tekisitkö niin, jos pyytäisin, että jatkat elämääsi, mutta muistat minut?

I wanna die in my fears.

Istuin nurkkapulpetissa yrittäen kuunnella änkyttävän tytön esitelmää. Tyttö oli niitä normaaleita vetyperoksidiblondeja, joiden älykkyysosamäärä oli nolla. En vain pystynyt keskittymään, suuri pallo nimittäin jatkoi kasvamistaan kurkussani. Se kuristi, ja kädet tärisivät. Minun pitäisi astua luokan eteen, silmien eteen, naurettavaa. Kaikki pilkkaisivat minua, nauraisivat. En halunnut olla ihmisten huomion keskipisteenä.

Havahduin taputuksiin. Nostin katseeni pulpetista. Vielä yksi esitys armonaikaa. Nielaisin. Tunsin tuijotuksen korvassani. Vilkaisin sivulleni, arvasin. Se blondi tuijotti minua, ivallisesti. Ihan kuin tietäisi ongelmistani. Nielaisu.

Opettaja käveli ohitseni, ja avasin nopeasti suuni. "Ope, voinks mä mennä vessaan?" Opettajan nyökätessä pudotin avaimet ja puhelimen taskuuni. Hiljaisuudessa kävelin ulos luokan ovesta.

Askeleeni eivät suunnanneet vessaaan, vaan ulos aulan ovesta, portaista alas, ulko-ovista ulos. Koulun pihasta pois. En palaisi vähään aikaan. Jalkani ikään kuin lensivät eteenpäin ilman pään määräysvaltaa. En palaisi edes kotiin, koska minut pakotettaisiin takaisin kouluun.

Kaivoin taskustani lompakon. Siellä odotti äidin eilen antama kymmenen euron seteli, sekä Visa. Vaivalla säästämäni rahat kirkuivat tililläni, ne eivät halunneet, että kulutan niitä. Minä vähät välitin.

Kadulla tuntui siltä, että kaikki huomasivat, mitä olin tekemässä, ja kuinka pienen syyn takia.

Siinä se oli edessäni. Tampereen rautatieasema. Nielaisin astuessani suurista puisista ovista sisään. Astelin automaatille ja näppäilin pääteaseman nimen ruudulle. Rovaniemi. Kortti aukkoon ja siinä oli minun junalippuani. Pakoni.

Seisoskelin laiturilla, kädet täristen. Kylmänväreet kulkivat selkärankaani pitkin muualle kehooni. Ne voimistuivat kun juna jarrutti kirskuttaen eteeni. Hieman vapisten astuin junaan, kuin pelästynyt jänis.

~

Kävellessäni junan käytävällä, tuttu lämmin ääni pysäytti minut."Ninni, mitä sinä täällä teet? Kulta pieni, miksi sinä vapiset?" Kummitätini. Nielaisin ja katsoin oikealle, jossa istui pyöreähkö kasvoinen nainen. Nielaisin ja istahdin hänen viereensä.

"Mä karkasin koulusta, en mä kestäny esiintyy", aloitin hyvin hiljaisella äänellä. "Ei kukaan uskonu mua, että mä kuolen jos mä olen siellä edessä." Hän katsoi minuun lohdullisesti. "Minä uskon sinua. Minä hoidan tämän."

God.

Miksi me uskoisimme johonkin, jonka joku vain kertonut meille, jossa ei ole mitään järkeä? Emme me usko, että se on totta. Siti haluamme uskoa johonkin, johonkin suurempaan kuin vain me.

Jos joku todistaisi, jotenkin, minun päähänii käyvästi, että suuri voima, Jumala, on oikeasti olemassa, uskoisin. Jos joku näyttäisi minulle, että hei, katso tuolla on enkelisi, se suojelee sinua, kyllä minä uskoisin.

Kyllä minä uskon, enkeleihin. Jonkun on pakko suojella meitä, pahoilta. Tässäkään ei ole mitään järkeä, eihän? Koska maailmassa on jotain pahaa, pakko siellä on jotain hyvääkin oltava. Jotain joka auttaa meitä. Kuolleita sukulaisia, ystäviä. Rakkaita.

Ei välttämättä ole Jumalaa, suurta voimaa. Itse en siihen usko. Me vaikutamme. Ehkä kuoleman jälkeenkin.

Myös me suojelemme toisiamme pahoilta. Mekin olemme enkeleitä. Mutta enkelitkään eivät ole täydellisiä.

Kukaan ei ole täydellinen, joten ainakaan täydellistä Jumalaa ei ole olemassa. Jumalahan loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen, tai niin kerrotaan. Kaikilla on virheensä. Mutta se tekee meistä jonkun silmissä enkeleitä, täydellisiä.

Ehkä Jumalalla on alkoholiongelma? Tai skitsofrenia?

i wanna be perfect.

 Halusin olla niin kuin muutkin, halusin olla niin kuin ne. Halusin olla muiden silmissä täydellinen, halusin olla joku muu. En tiedä mitä kävi, mutta päässäni vain naksahti. Enää en välittänyt, enää en halunnut tietää. Minua ei kiinnostanut tietää, mitä muut ajattelivat. Minua kiinnosti vain, mitä sinä ajattelit minusta. Piditkö sinä minusta, juuri tällaisenä kun minä olen, sisältä, en ulkoa. Pidätkö minusta, vaikka olen jonkun muun näköinen?

Ei sinua haitannut, tummat lyhyet hiukseni, poikamainen tyylini. Kuitenkin, se en ollut minä. Tai, ainakaan enää en ole se mustasilmäinen tyttö, joka pukeutui ylisuuriin paitoihin. Haluan olla nyt ihan minä, nainen, ja pukeutua juuri niinkuin minun tekee mieli juuri sinä päivänä. Jos halusin olla hameessa ja söpönä, minähän sitten olin. Jos halusin hautautua kaulahuiviin ja piiloutua hupun alle, minähän tein sen. Eikä se haittaa sinua, vieläkään. Sinä todellakin pidät siitä, mitä minun sisälläni on.