God.

Miksi me uskoisimme johonkin, jonka joku vain kertonut meille, jossa ei ole mitään järkeä? Emme me usko, että se on totta. Siti haluamme uskoa johonkin, johonkin suurempaan kuin vain me.

Jos joku todistaisi, jotenkin, minun päähänii käyvästi, että suuri voima, Jumala, on oikeasti olemassa, uskoisin. Jos joku näyttäisi minulle, että hei, katso tuolla on enkelisi, se suojelee sinua, kyllä minä uskoisin.

Kyllä minä uskon, enkeleihin. Jonkun on pakko suojella meitä, pahoilta. Tässäkään ei ole mitään järkeä, eihän? Koska maailmassa on jotain pahaa, pakko siellä on jotain hyvääkin oltava. Jotain joka auttaa meitä. Kuolleita sukulaisia, ystäviä. Rakkaita.

Ei välttämättä ole Jumalaa, suurta voimaa. Itse en siihen usko. Me vaikutamme. Ehkä kuoleman jälkeenkin.

Myös me suojelemme toisiamme pahoilta. Mekin olemme enkeleitä. Mutta enkelitkään eivät ole täydellisiä.

Kukaan ei ole täydellinen, joten ainakaan täydellistä Jumalaa ei ole olemassa. Jumalahan loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen, tai niin kerrotaan. Kaikilla on virheensä. Mutta se tekee meistä jonkun silmissä enkeleitä, täydellisiä.

Ehkä Jumalalla on alkoholiongelma? Tai skitsofrenia?