Tytisen kun ajattelenkin. Ajattelenkin asiaa. Sitä yhtä pientä asiaa, joka pilata elämäni suurimman unelman, suurimman haaveen, suurimman toiveen. Asian, jonka olen aikonut toteuttaa, ja hyvällä matkaa kohti määränpäätä. Mutta. Sitten on tämä asia. Se pienen pieni asia, joka voi vetäistä minut syvälle maankoloon, ilman mitään havaintoa elämästäni, ilman mitään tietoa tulevaisuudesta.

Minä aivan varmasti ahdistuisin. Ahdistuisin kuin pieni siili epämääräisen uhan kohti tullessa ja menisin kuoreeni, pistäisin jokaikistä joka yrittäisi lähelleni. Hus pois! 

Ovi paiskattiin auki ja tyttö havahtui lattialla. Tämä nosti päätään, mutta vain hieman, jotta tulija ei näkisi tämän itkun tahrimia mustia silmiä. Tyttö kiristi otettaan ja veti polviaan lähemmäs rintaansa. Huomatessaan, kuka tulija oli, tämä hennonsi otettaan, näytti jopa avautuvan, mutta käänsi katseensa maahan ja nopealla liikkeellä pyyhkäisi silmiään. "Hei, onko sulla joku?"

Minä olen perfectly fine. Käteni vain eivät. Ne eivät halua ilmiselvästi toteuttaa pitkäaikaista unelmaa, vaan koittavat estää sitä kaikin voimin. Päättivät olla allergisia ja yliherkkiä, ihan vain, jotta en pystyisi katsomaankaan keittiöön päin. 

"Ihan okei". Piste jäi leijumaan ilmaan ja poika tuijotti hetken tyttöä kiinteästi. "Etkä ole", tämä päätteli ja istahti rennosti tytön viereen ja vetäisi kainaloon. "Mikä meidän pikkusiilillä on?" poika leperteli, koitti saada tytön nauramaan. Tyttö vain valahti tämän syliin, tuijotti vastakkaista seinää.

Ei tätä ääneen pysty sanomaan. Kuolen mieluummin. Hus pois minäkin!

Poika vain piti tyttöä siinä, odottaen. Häntä ei haitannut odottaa. Hän odottaisi, koska hän rakasti sitä tunnetta, onnistumisen tunnetta. Sitä tunnetta, kun sai pienen siilin muuttumaan joksikin muuksi ja kertomaan murheensa. Sai sen pienen siilin elämään.

Hyvästi epäluulo, itsevarmuuttomuus
I’m done with
Haluan varmuuden, kauneuden

Koska niin ollaan vahva
Vahvuus, henkinen vahvuus
Sillä voitetaan kolmas maailmansota

Helpotus

Paisko astiat seinään. Huuda ja kilju. Kiroile kuin rekkakuski. Hakkaa joku. Pistä sohva pirstaleiksi. Lyö nyrkkisi peiliin. Viillä haavoja itseesi. Itke hetki. Revi sohvatyyny höyheniksi olohuoneen lattialle. Tiputa kukkaruukku parvekkeelta asfalttiin. Hirtä barbie kattolampustasi.

Mutta helpottiko se?

Kokeile hymyillä, etsiä hyviä asioita. Kokeile nauraa itsellesi, äläkä ota sitä vakavasti. Huomaa, kuinka kaunis sohvatyynysi on. Kuinka upeasti puhtaat astiat kiiltävät. Kuinka hyvä olet. Älä pilaa itseäsi. Katsele parvekkeella kukkasia, jotka vaivalla istutit. Keitä itsellesi erikoista kahvia, ja ilahduta muita kekseillä. Hemmottele itseäsi kotikylpylässä. Nuku. Syö. Elä.

Joko helpotti?
Positiivisuusprojekti