Destroyed.

Siru pomppi kuin innostunut pikkulapsi nähdessään tikkarin huomatessaan Topiaksen kädessä muutaman levyn. Tyttö tunnisti ne kauan himoitsemikseen The Kooksin levyiksi. Pitkät kiharat pomppivat edestakaisin, heiluen maagisesti ja lumoten hetkeksi sinisilmäisen Topiaksen. Tyttö olisi niin täydellinen tyttöystävä, mutta Topiaksesta se ei tuntunut oikealta. He olivat jotain kaukaista sukua, laillisesti he voisivat mennä naimisiin. Mutta he olivat lapsuudesta saakka olleet läheisiä ystäviä, joten Siru tuntui sisarelta. Mutta Topieas oli huomannut, Siru ei mahtuisi häne elämäänsä, jos Topias haluaisi tyttöystävän. Naiset eivät halunneet Sirua Topiaksen lähelle, ihan kuin he kaksi olisivat olleet rakastavaiset, tai olisivat vieläkin. Mutta eiväthän he hyppineet toistensa kaulaan kuin rakastavaiset?

"Voi kiitos Topias, sä et tajua..." Siru vaikeni lukion käytävällä kun vaalea, kiharatukkainen poika käveli ohitse, nyrpeästi katsoen Topiasta, katsoen sitten merkitsevästi Sirua ja moikkasi tätä ohimennen. Sirulla oli aivan sama ongelma kuin Topiaksella. He eivät enää mahtuneet toistensa elämään.

He kävelivät yhdessä pois lukiosta, ja Siru huomasi vaalean pojan toisen tytön luona, hymyillen kuin aurinko. Tyttö hihitti ihastuneena ja mustasukkaisuus Sirun sisällä kasvoi kuin syöpä, se levisi hänen jokaiseen rajaansa, tappoi kaikki muut tunteet ja toi mukanansa vihaa, sitä mielipiteentöntä huomiohuoraa ja vaaleaa poikaa kohtaan. "Miten toi voi ees puhua tollaselle bimbolle?" Siru kihisi. Tätä se pojan merkitsevä katse oli merkinnyt. Se, mitä heillä oli ollut, oli päättynyt, ja poika halusi kostaa. Mutta mistä? Topias vetäisi Sirun pois koulun pihasta käsivarresta.

Siru näpersi korkeanukkaista vaalean beigeä mattoa Topiaksen perheen olohuoneessa. "Sä näytät tosi hajamieliseltä", poika sanoi höyryävä teekuppi kädessään. Tee tuoksui vaniljalta ja Topias unohtui tuijottamaan Sirua. "Mä vain mietin", tyttö vastasi tuijottaen mattoa lasittunein silmin.

"Entä jos me ei voida olla enää niin läheisiä? Me aateltiin, että lukiossa kaikki on helpompaa, mutta kukaan ei ymmärrä, kaikki aattelee että me viedään toisiltamme liikaa aikaa tai että me seurustellaan", Siru sanoi, oikeastaan osoittamatta sanoja Topiakselle ja vaihtoi asentoaan kuin lähteäkseen.

"Mutta kun sä olet niin tärkeä", Topias kakelteli ja siirtyi kohti tyttöä, mutta Siru kavahti loitommaksi.

"Mutta me aiheutetaan toistemme elämälle haittaa. Andreas... Eikä kukaan tyttö oo ollu susta kiinnostunut Ennin jälkeen."

Siru nousi ylös äänettä ja suunnisti äänettömät askeleensa eteiseen. Topias otti tytön kädestä kiinni ja esti tätä. "Irti Topias", tyttö äännähti hiljaisesti, mutti silti niin käskevästi, että Topias näytti pelästyneeltä oravalta ja ote helleni. Poika katseli sydän itkien tytön pukemista.

Siru vilkaisi surullisesti Topiakseen puettuaan ja väänsi kasvonsa hellään, hieman teennäiseen hymyyn.

"Tää tuntuu ihan syksyltä, kun linnut muuttaa pois. Mutta me ollan toistemme tuho, meidän täytyy pitää välimatkaa toisiimme. Tää sattuuu, mutta hyöty on suurempi kuin tää kipu", tyttö kuiskasi ja astui ulos lumiseen maailmaan.

Se oli viimeinen kerta kun Topias näki Sirun. Tyttö katosi sen jälkeen koulusta, mutta muisti vuoden päästä jouluna Topiasta joulukortilla, jossa kertoi muuttaneensa Helsinkiin pikkukylästä. Muutamia kuukausia myöhemmin Sirun äiti soitti, kun Topias oli kahvilla tyttöystävänsä kanssa. Siru oli tehnyt itsemurhan.