tiistai 10. heinäkuuta 2012

Turvapaikka

Minulle sanottiin: "Piirrä turvapaikkasi". Minä piirsin kaupungin jossa oli korkeita fyysikan lakeja uhmaavia rakennuksia. Talot loistivat eri väreissä kuten sateenkaari. He käskivät piirtää olemassa olevan turvapaikan. Paperini jäi valkoiseksi.

Minulle sanottiin: "Piirrä viha". Minä piirsin mustaa ja punaista ja kaiken mitä vihaan. He kehuivat minua tunteiden purkamisesta ja käskivät piirtää rakkauden. En tiennyt mitä se tarkoittaa, joten paperini jäi tyhjäksi.

Minut yritettiin diagnosoida. Mutta he totesivat minun olevan vain mahdollisesti traumatisoitunut nuori, mutta "sain" jäädä hoitoon, vaikka he eivät löytäneet minusta minkäänlaista suurta aivovammaa. Se paikka ei ollut turvallinen, kaikki yrittivät tunkeutua pääni sisään itse kertomatta mitään. Ei siis ystävyyttä. Utelua, lokerointia. Sillä ei paranneta ketään, mutta miksi minut edes pitäisi parantaa? Minua ei voida edes parantaa. Mistä minut parannettaisiin? Siitä, että olen oma itseni, luonteeltani vain hieman heikompi kuin muut, enkä osaa käsitellä kaikkia asioita kuten muut, koska olen kokematon, ylisuojeltu pieni linnunpoikanen, joka näyttää aikuiselta.

Minulle sanottiin: "Piirrä normaali ihminen". Kirjoitin paperille: "Ei ole normaalia ihmistä, koska kaikki ovat mieleltänsä erilaisia. Keskiverron ihmisen voin kyllä piirtää". Niinpä piirsin ruskeahiuksisen nuoren tytön, jolla oli hieman avokauluksinen T-paita, pillifarkut ja tennarit. Kuvan tyttö kantoi laukkua ja piti kädessään tupakkaa, tuota nuorten ihailemaa syöpäkäärylettä. "Ovatko useimmat ikäisesi siis tuollaisia?" he kysyivät ja minä nyökkäsin. "Ainakin he ketä näin vielä ollessani vapaa ja nuori."

Ja vuosi tuonkin jälkeen olen vielä osastolla. Enkä vieläkään tiedä mitä on rakkaus ja missä tunnen oloni turvalliseksi. Sen tiedän, etten ole heidän mielestään "normaali", mitä se sitten tarkoittaakin. Sen takia he eivät halua päästää minua täältä pois elämään elämääni ja oppimaan asioita mitä en tiedä. Minä tiedän vain, etten tule pääsemään täältä pois.

6 kommenttia:

  1. ääärettömän mahtavaa luettavaa o: jälleen

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti ♥ (taas)
    sussa ois oikeesti ainesta kirjailijaks ja tällee :DD

    VastaaPoista
  3. Oi nämä siun tekstit on jotenkin aina niin ahdistavan, kauniin melankolisia.

    VastaaPoista