Miksi koko ajan minun sisälläni elää pelko. Pelko siitä että saatat kadota luotani, aina kun me riidellään, se kasvaa suureksi ja purskahdan kyyneliin. Et ole antanut pelolle mitään aihetta, se vain hengittää sisälläni, sisältäni, syö minua ja elää kuin syöpäläinen josta ei pääse eroon. Pelkään rakkautesi kuolemaa, koska olet se mistä minä hengitän, minä olen sinun loisesi, niin kuin pelko sisälläni on minun loiseni. Ilman sinua en voi hengittää ilman kipua, ilman sinua on kuin kala kuivalla maalla.
Kuinka sinä tuoksut houkutukselta ja turvalta samaan aikaan, sitä minä haluan hengittää. Se on minun luolani, jossa lymyän piilossa vihaisilta katseilta. Sinun kanssasi minua ei kiinnosta idiootit ja niiden heittämät kommentit. Sinulla on minut täysin lumouksen alla, olen kuin sinun sätkynukkesi, teen mitä määräät mukisematta koska olen niin hullun rakastunut sinuun, että saattaisin kuolla jos irrottaisit.
Tiedän kyllä lupauksesi, et päästä minusta irti ennen kuin niin itse haluan, mutta jos minut valtaa hulluus, hetkellinen mielenvajaus, ja haluan sinusta eroon? Tulisitko takaisin, pyytämättäni, koska en uskaltaisi pyytää. Sitten minä kuolisin. Kuolisin niin kuin puiden lehdet kuolee syksyllä, niin kuin hämähäkki jonka joku liiskaa. Minä kuihtuisin pois kuin musta ruusu ja sinä et enää näkisi minua. Luultavasti surisit, koska tietäisit, että olisin pysynyt hengissä jos olisin uskaltanut pyytää. Minun täytyy opetella, pyytämään.
i know the feeling.
VastaaPoista