tiistai 23. elokuuta 2011

Easy isn't always simple.

Taas tällaista tekstiä, tällä kertaa novellin muodossa.

Tik tak. Hitaasti, kiduttaen, kello liikkuu eteenpäin. Makaan sängylläni odottaen sinua. Tänään minä aion jättää sinut, se on helpointa. Ei enää painavaa stressiä, orastavaa tuskaa tai suunnatonta halua. Mutta... Taas tuo ärsyttävä mutta. Se ei ole niin helppoa. Taikka yksinkertaista. Tiedäthän sinä, että minä olen riippuvainen sinusta, mutta samalla haluan kauas pois luotasi. Minua pelottaa elämä ilman sinua, mutta minä myös odotan sitä. Elämää ilman masennusta, pelkoa ja sinun suunnattomia mielialavaihteluita.

Avaimesi kääntyy lukossa viimeisen kerran. Heleä äänesi, se huutaa eteisestä iloisesti ja niin vaatien vastaamaan. "Täällä", pelästynyt huudahdus karkaa huuliltani. Nousen hitaasti istumaan ja kun nostan pääni, siinä olet sinä.

"Olet yhtä myrkyllinen kuin ennenkin", sanon ja virnistän, kuitenkin pyyhkien ilmeen noepasti pois kasvoiltani. Nuolaisen huuliani ja osoitan nojatuolia nurkassa. "Istu", minä käsken. Ja kuuliaisesti istut vanhaan ja kuluneeseen siniseen nojatuoliin ja hymyilet minulle rohkeasti ja ylimielisesti. "Sinä tiedät itsekin mitä aiheutat. Viettelet, petät, lohdutat, viettelet, uskottelet että on vain me kaksi, petät taas ja aloitan saman uudestaan. Saat ihmiset koukkuuntumaan itseesi, olet parasta huumetta", aloitan vakavasti, tuijotan suoraan meikattuihin ruskeisiin silmiisi. Et liikahdakaan, tuijotat vain minua, kuin arvostellen. "Olet saattanut minut äärimmäisen helppoon tilanteeseen. Minun täytyy vain potkaista sinut pois minun elämästäni", henkäisen ja siirrän katseeni lattiaan. Tunnen kuinka muutat asentoasi nojatuolissa. "Tilanne ei vaan oo niin yksinkertainen", sinä sanot kylmästi kuin talvi. Kun nostan katseeni, hymyilet kuitenkin kuin kesän mahtavin aurinko.
 Tunnekuohu sisälläni saa minut puristamaan käteni nyrkkiin. Nyrkkini tärisevät hermottomasti. Tik tak, kello siirtyy hitaasti eteenpäin. Sinä kuitenkin nouset salamaa nopeammin ja otat askeleen kohti minua, silloin ymmärrän.

"Voisitko vain lähteä?"

1 kommentti:

  1. Ihana! <3 :)) Tuliihan semmone fiilis, tiekkö sen fiiliksen kun uppoutuu oikei johki kirjaa? just semone fiilis::D jos yhtää taas tajuat mua:DD

    VastaaPoista