Kertomus sinusta

Sinä olet kuin ilmaa, happea, 0 ja palavaa ainetta tulelle, ruokit minua kuin kuihtuva äiti ylipainoista lasta rintamaidolla, suojelet minua kuin pakosta ettei kukaan muu saisi tunkeutua minuun niin kuin sinä. Sohaiset sisälleni ja olet siellä, kiusaat, etsit palasia, raivostut, syytät. Sinä olet kuin verenhaju vampyyrille, saalistajalle, olet minulle kuin jänis metsästäjälle, ei minä olen sinun jäniksesi. Olet kuin keltainen kukkapuska mehiläiselle, herkullinen marja nälkäiselle karhulle. Sitä minä olen. Aina nälkäinen, aina hellyyden, rakkauden, huomion perässä ja aina valmis niihin. Olet kuin tupakanhaju nikotiinin kaipuiselle, uusi viinapullo tyhjän tilalle alkoholistille. Saat minut tuntemaan syyllisyyttä, vihaa, ihannointia, rakkautta, riippuvuutta kaikkiea samaan aikaan mutta samalla en tunne mitään vaan olen täysin tyhjä, kylmä ja sieluton. Joku kysyi miten yhdistää hellä ja raju mies, se olisi täydellinen. Sinä olet minun ratkaisuni. Minun oma suloisen lempeä, huomioonottava, herkkä ja turvallinen mies ja samalla ihanasti holtiton, levoton, kiihkeä ja karkski mies, joka rustailee minulle biisien sanoja ja ottaa minut rajusti ja saa tuntemaan oloni erityiseksi. Sinä olet ikuisesti minun, eikös juu?