Hän on joutunut aina katsomaan vierestä, kun rakastettu
hymyilee toisen kanssa. Hän on joutunut jäämään yksin, kun rakastettu juoksee
kauhuissaan karkuun. Nytkin, hän katselee kolostaan surullisena taloa kohti,
jossa rakastettu leikkii toisen kanssa. He nauravat ja juoksevat pihapiirissä.
Mutta hänet on luotu tähän maailmaan yksinäisenä, joten hän jääkin
yksinäiseksi. Rakastettu pelkää vain enemmän, jos hän seuraa. Hän toivoisi vain
olevansa niin kuin se toinen: normaalin pyöreä ja pieni sekä rakastettava.
Mutta hän oli möykky, iso ja musta, ennen kaikkea kylmä. Ja se kylmyys seurasi
häntä joka paikkaan, jäädytti kaiken ympärillään, jopa kesäisin. Hän oli kaiken
elävän tuho; mutta täysin haluamattaan. Mutta, miten kukaan sitä voisi
ymmärtää, sillä kukaan ei ymmärtänyt hänen kieltään. Hän ei puhunut samaa
kieltä kuin muut. Näin hänet oli luotu yksinäiseksi.
Hän laahusti eräänä talvena kohti roviota, sitä, missä kaikki näkyvät ja
näkymättömät talven otukset juhlivat, tanssivat ja pitivät hauskaa. Hänkin halusi
pitää hauskaa. Sitä paitsi, hän oli nähnyt rakastettunsa yksin, täysin yksin,
talvessa, mikä oli eriskummalista. Häntä ei yleensä näkynyt talvisin. Hän
toivoi löytävänsä rakkaansa sieltä. Jännitys ja odotus saivat toki hänet
unohtamaan, että häntä pelättiin. Hän tappaisi tulen, jos haluaisi lämmitellä.
Lopputulos oli, että hän pelästytti kaikki pois, ja tuli sammui. Hän vain
yritti tarttua sulhoansa kädestä.
Eikä hän edes tiedä, tietääkö suloisuus hänen tunteistaan.
Eihän ole ikinä saanut kerrottua, miten hän edes kertoisi. Ei hän voinut
kirjoittaa kirjettä, ei puhua. Ei hän päässyt tarpeeksi lähelle, jotta olisi
saanut vietyä kirjeen; hän olisi tappanut kaikki kasvit pihapiiristä. Ei hän
päässyt tarpeeksi lähelle, jotta olisi voinut puhua; rakastettu olisi juossut
häntä karkuun.
Hän on katkera maailmamme, mutta ei halua siltikään käyttää ”voimaansa”. Hän ei
halunnut kostaa kenellekään, ainakaan rakkaallensa. Hän oli vain surullinen,
aivan täysin surullinen. Yksinäinen, surumielinen ja musta mörkö.
//Jos joku keksi ketkä tämän tarinan inspiroivat voi kertoa C;
Ei jeesus :D Oot lahjakas :D
VastaaPoistakiitos, musta vaan välillä ei tunnu tolta :D
PoistaMuumi ja Mörkö, eikö näin :O
VastaaPoistaoi kyllä! :)
PoistaVoi kuinka koskettava tarina..:'( Sä oot selkeesti tosi hyvä kirjoittaa! :)
VastaaPoistavoi, kommentti täällä blogissa :O kiitos!
Poista