lauantai 1. syyskuuta 2012


Mitenköhän mä tähänkin päädyin? Keskelle tunkkaista olohuonetta, joka on täynnä teinejä sammaltamassa jotain epämääräistä ja nuolemassa. Huoh, kostan tämän kylläkin Tumpille, heti kun löytäisin sen rastapään jostain. Miten hitossa se itsekään tähän seuraan halusi? Joku kovin viinalta haiseva ja sammalta nuori mies yritti kaapata minua kainaloonsa, mutta väistin, vain täpärästi, tämän ja suuntasi askeleeni keittiöön, piiloon. Tänne näin Tumpin menevän ainakin jossain kohtaa.

Keittiö oli vain typötyhjä, ja silmäni nyki raivosta. Tumppi saisi kyllä vihani päällensä, heti kun löytäisin hänet. Mahdoin näyttää saatanan eksyneeltä lampaalta, kun palasin keittiöstä tyhjin käsin ja silmäni vaelsivat nopeasti ympäri huonetta, askeleet veivät eteiseen, vessaan, yläkertaan. Koetin piilottaa epätoivoisesti mun pelokkaat silmäni mustien hiusten alle. Blondit tuijotti mua kuin syöpäläistä ja hätkähdin, melkein kävelin jotain hokaria päin.

Mä olin kyllä joskus tykännyt olla tällaisissa paikoissa ja rikkoa omia ja muiden ennakkoluuloja. Kaikki eivät olleetkaan täysin kusipäitä a mulkvisteja, vaan ihan oikeasti viisaita ihmisiä, jotka todellakin halusivat puhua ja ehkä jopa muuttua, mutta näkivät omaksi parhaakseen olla täysin huomaamattomia. He olivat heikkoja, minä sanoin, kunnes rakastuin yhteen heistä, hän vei mukanaan kuin hennon kukkasen, ja heikoimmalla hetkellä iski täysillä sydämeeni.  ”Sinä vitun friikki, en mä koskaan sua rakastanutkaan, käytin vaan hyväkseni, eks sä vitun aivoton sitä tajunnu?” Sanat kaikuivat ikävästi korvissani ja mä palasin maan pinnalle.
Ja sinä hetkenä, mä astuin ovesta ulos. Mä en ollut itkenyt vuosiin ja nyt en voinut itselleni mitään. Kirosin ja häpesin, karkasin kauas koko talosta. Puolessa välissä matkaa huoltoasemalle, mun viereen pysähtyi punainen hajoileva auto. Sen sisältä katsoi syötävän suloinen ruskea silmäinen otus, jonka hiukset sojottivat joka suuntaan. Ja se kysyi sen pehmeällä matalalla äänellä, halusinko kyydin johonkin. Mä nyökkäsin.

Mä nauroin ja itkin sinä iltana paljon. Oikeasti. Se jätkä osasi tunkeutua mun sisälle heti ja iski arkoihin paikkoihin kuitenkin niin hellästi, että olin sulaa muovailtavaa vahaa sen lämpimissä sormissa. Tällä hetkellä mä mietin uskallanko pyytää sitä sitoutumaan kanssani. Me ollaan vaan  säädetty ja riehuttu. Haluan suhteen. Kerrankin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti